Puhos – itähelsinkiläisestä ostarista kulttuurien keitaaksi -kirja
Joonas Kervisen kirjoittama ja Sami Mannerheimon valokuvaama visuaalinen teos on lukuisine haastatteluineen kiehtova retki legendaarisen ostoskeskuksen nykytilaan ja sen ihmisiin. Se kertoo yhteisöllisyydestä ja kulttuurien moninaisuudesta sekä näiden huomioimisesta ja merkityksestä. Tietokirjallisuutta, runoutta, proosaa ja valokuvataidetta yhdistelevään teokseen tuovat entisestään monimuotoisuutta ja sävyjä työryhmän muiden jäsenten Rebecca Gandombakhshin, Vienna Pynnösen, Despina Papadakoun ja Angela Mussen tekstit ja otokset.
Puhos on kohteena todellinen kulttuurinen aarreaitta. Vanhaa ja omapiirteistä ostoskeskusta tarkastellaan kirjassa useasta eri näkökulmasta niin historian ja arkkitehtuurin kuin identiteetin, uskonnon ja paikan moninaisten merkitysten kautta.
Puhoksen tarina kytkeytyy laajemmin kaupunkisuunnitteluun ja gentrifikaatioprosessiin herättäen kysymyksiä siitä, miten ja kenen ehdoilla kaupunkitilaa kehitetään. Omaehtoisesti muotoutunut kulttuurien kohtaamispaikka on tallennettu teokseen ennen kuin se jälleen kerran viimeisimpien kehityssuunnitelmien myötä muuttuu ja mullistuu.
Ovatko Puotinharjun Puhoksessa toimivat ja säännöllisesti asioivat tai aikaansa viettävät ihmiset yhteisö vai pikemminkin moninainen yhdistelmä erilaisia yksilöitä, yhteisöjä ja pieniä maailmoja?
Syrjäytymistä ehkäistään parhaiten huolehtimalla, että ihmisillä on työtä, mielekästä tekemistä ja paikkansa yhteiskunnassa. Toivottomuus, työttömyys ja integraation puute puolestaan johtavat pahimmillaan väkivaltaan ja jengiytymiseen.
Kirjan teemat
Puhos – itähelsinkiläisestä ostarista kulttuurien keitaaksi -kirjassa (Rosebud Books / ISBN: 978-952-4200-16-5) vanhaa Puotinharjun Puhoksen ostoskeskusta käsitellään useista eri näkökulmista erityisesti siksi, koska aihetta ei ole aiemmin käsitelty kuin lähinnä sen arkkitehtonisen merkityksen puolesta ja teoksen tarkoituksena on antaa ensi kertaa jonkinlainen kokonaiskuva tästä poikkeuksellisen monimuotoisesta paikasta. Tämän vuoksi teoksessa ei päätetty keskittyä liikaa mihinkään yksittäiseen teemaan. Aiheen monimuotoisuutta on kunnioitettu myös teoksen poikkitaiteellisuudella ja erilaisilla lähestymistavoilla aiheeseen tietokirjallisuudesta valokuvataiteeseen ja runouteen.
Kehitetäänkö uuteen kukoistukseen noussutta ja vilkastunutta Puhosta sinne muodostuneen yhteisön sijasta keskiluokkaisen valtaväestön ehdoilla?
Kirjan rakenne käsittää seuraavat teemat:
Sisällys
Esipuhe: ”Semmonen suomalainen, suomalaisen kulttuurin ostospaikka”
1. Puhoksen historia 1960-luvulta nykypäivään
Puhos-muistoja (Vienna Pynnönen)
2. Edelläkävijät ja nykyiset lippulaivat
Zahiiba – Puhoksen uuden sukupolven olohuone
3. Uuden Puhoksen luotseja ja kehittäjiä
4. Islam ja Puhos
5. Puhos nuorisokulttuurissa ja visuaalisessa kuvastossa
Puhos Loves People
6. Arjen kirjo moninaisuuden kohtaamispaikassa
7. Puhos yhteisönä – integraatiota vai segregaatiota?
Kuinka Puhos muovasi identiteettiäni (Despina Papadakou)
Somalian kansallispäivä
8. Tulevaisuus kaupunkisuunnittelun myllerryksessä
Liikkeitä, ravintoloita ja kahviloita Puhoksessa 2026
Tämän ohella teos sisältää useita Rebecca Gandombakhshin kirjoittamia runoja Puhoksesta.
Kunnianhimoisista suunnitelmista huolimatta kenenkään on mahdotonta arvioida, miten paljon nykyisen Puhoksen henki ja yhteisö tulee muuttumaan.
Puhoksen aistit
Kun käyn ostoksilla, tarkastelen ympäristöäni käyttämällä kaikkia aistejani.
Lihatiskillä haisee metalli
Isot miehet ja suuret hymyt paloittelevat lihaa hienovaraisella tarkkuudella.
Ihmiset jonottavat vuoroaan,
päästäkseen kotiin valmistamaan ruokaa,
joka kokoaa perheet yhteen.
Kahvilassa hienonnetaan suuria määriä chiliä,
työntekijät valmistavat parhaillaan keittiössä litroittain basbaasia.
Ilma ympärilläni saa silmät kirvelemään.
Juon teetä ja yritän keskustella samalla,
kun silmäni vuotavat.
Työntekijä tuo minulle ilmaiseksi ruokaa ja huomaan,
että hänen silmänsä eivät vuoda lainkaan.
Astun aukiolle ja ihmiset ympärilläni puhuvat kovaa, tunteella.
He tuntevat toisensa, ja asiat, joista puhuvat.
Yhdessä he käyvät läpi kiihkeitä keskusteluja eri aiheista; historiasta, politiikasta, runoudesta, salaisuuksista.
He tarjoavat toisillensa lohtua, yhteyttä, sanojensa kautta.
Äänet kaikuvat ja ponnahtelevat seinistä ja ostarin pyöreästä aukiosta ulos, ylös taivaalle.
Seuraan katseellani ääniä ylös ja kuuntelen.
Se on anteeksipyyntelemätön ja äänekäs,
yksilöllisyyden vastainen
ihmisyyden julistus,
joka ei näe erityisyyttä itsessään, vaan meissä.
– Rebecca Gandombakhsh
”Kun he tulevat ensimmäistä kertaa tänne, täällä on kaikenlaisia tuoksuja, erilaisia kasvoja kuin muualla, vieraita kieliä ja ihmiset usein puhuvat kuuluvaan ääneen tai joku vaikka huutaa. Totta kai se saattaa pelottaa. Mutta kun täällä on käynyt useammin, sitä oppii sopeutumaan. Ja se on ihan luonnollista.”
– Mahad Sheikh Musse
”Aina joku vihaa, sen mä olen oppinut jo musiikkia tehdessäni. Mutta se on niiden ihmisten oma ongelma”
– Shrty
”Jokaisen tehtävänä on Puhoksessa auttaa muita. Jos jollakin on terveysvaivoja tai kysymyksiä, paikalla sattumalta oleva somalilääkäri vastaa ja konsultoi ilman ajanvarausta. Tai jos vaikka haluaa bussinkuljettajaksi, joku varmasti tietää, miten koulutukseen voi päästä. Ja ei pelkästään somalien keskuudessa vaan kaikkien muidenkin parissa arabeista ja muista afrikkalaisista lähtien. Se on tosi yhteisöllistä, kaikki tukevat toisiaan”
– Sugulle Salah
”On hassua, että kun suomalaiset matkustavat ulkomaille ja näkevät siellä paikallisen Chinatownin, niin sitä ihaillaan ja pidetään hienona. Mutta sitten kun Suomessa on jotain vastaavaa, se koetaan kamalana. Se skinarien juttu meni jo vähän ohi. Pitäisi oppia hyväksymään.”
– Emin Gürmüç
”Ja se vasta olikin irvokasta, kun Puhoksessa kävi partioimassa näitä Soldiers of Odin -äijiä, koska kukaan ei oikein tajunnut, mitä nämä kuvittelivat siellä näkevänsä? Eihän sieltä löytynyt kuin lähinnä naisia lastensa kanssa käymässä ostoksilla ja kundeja, jotka ovat käymässä kahvilla.”
– Marko Kivikoski
”Puhos ei ainoastaan herättänyt ruokahaluani tuttuja makuja kohtaan vaan myös auttoi minua palaamaan juurilleni tarjoamalla ja johdattamalla minut kokemuksiin, joita Suomi ei ollut aiemmin tarjonnut.”
– Despina Papadakou
”Puhoksen kaltainen kaupunkirakenne ja -kehitys ovat hyvin tervettä, kunhan sen annetaan vapaasti virrata ja muotoutua eikä sitä pyritä väkisin kaupallistamaan vaan säilytetään autenttisuus ja ainutlaatuisuus.”
– Hossam Hewidy
”Toista Puhosta ei ole eikä tule.”
– Habiba Ali
