Puhoksen aistit
Kun käyn ostoksilla, tarkastelen ympäristöäni käyttämällä kaikkia aistejani.
Lihatiskillä haisee metalli
Isot miehet ja suuret hymyt paloittelevat lihaa hienovaraisella tarkkuudella.
Ihmiset jonottavat vuoroaan,
päästäkseen kotiin valmistamaan ruokaa,
joka kokoaa perheet yhteen.
Kahvilassa hienonnetaan suuria määriä chiliä,
työntekijät valmistavat parhaillaan keittiössä litroittain basbaasia.
Ilma ympärilläni saa silmät kirvelemään.
Juon teetä ja yritän keskustella samalla,
kun silmäni vuotavat.
Työntekijä tuo minulle ilmaiseksi ruokaa ja huomaan,
että hänen silmänsä eivät vuoda lainkaan.
Astun aukiolle ja ihmiset ympärilläni puhuvat kovaa, tunteella.
He tuntevat toisensa, ja asiat, joista puhuvat.
Yhdessä he käyvät läpi kiihkeitä keskusteluja eri aiheista; historiasta, politiikasta, runoudesta, salaisuuksista.
He tarjoavat toisillensa lohtua, yhteyttä, sanojensa kautta.
Äänet kaikuvat ja ponnahtelevat seinistä ja ostarin pyöreästä aukiosta ulos, ylös taivaalle.
Seuraan katseellani ääniä ylös ja kuuntelen.
Se on anteeksipyyntelemätön ja äänekäs,
yksilöllisyyden vastainen
ihmisyyden julistus,
joka ei näe erityisyyttä itsessään, vaan meissä.
– Rebecca Gandombakhsh
”Kun he tulevat ensimmäistä kertaa tänne, täällä on kaikenlaisia tuoksuja, erilaisia kasvoja kuin muualla, vieraita kieliä ja ihmiset usein puhuvat kuuluvaan ääneen tai joku vaikka huutaa. Totta kai se saattaa pelottaa. Mutta kun täällä on käynyt useammin, sitä oppii sopeutumaan. Ja se on ihan luonnollista.”
– Mahad Sheikh Musse
”Aina joku vihaa, sen mä olen oppinut jo musiikkia tehdessäni. Mutta se on niiden ihmisten oma ongelma”
– Shrty
Ovatko Puotinharjun Puhoksessa toimivat ja säännöllisesti asioivat tai aikaansa viettävät ihmiset yhteisö vai pikemminkin moninainen yhdistelmä erilaisia yksilöitä, yhteisöjä ja pieniä maailmoja?
”Jokaisen tehtävänä on Puhoksessa auttaa muita. Jos jollakin on terveysvaivoja tai kysymyksiä, paikalla sattumalta oleva somalilääkäri vastaa ja konsultoi ilman ajanvarausta. Tai jos vaikka haluaa bussinkuljettajaksi, joku varmasti tietää, miten koulutukseen voi päästä. Ja ei pelkästään somalien keskuudessa vaan kaikkien muidenkin parissa arabeista ja muista afrikkalaisista lähtien. Se on tosi yhteisöllistä, kaikki tukevat toisiaan”
– Sugulle Salah
Syrjäytymistä ehkäistään parhaiten huolehtimalla, että ihmisillä on työtä, mielekästä tekemistä ja paikkansa yhteiskunnassa. Toivottomuus, työttömyys ja integraation puute puolestaan johtavat pahimmillaan väkivaltaan ja jengiytymiseen.
”On hassua, että kun suomalaiset matkustavat ulkomaille ja näkevät siellä paikallisen Chinatownin, niin sitä ihaillaan ja pidetään hienona. Mutta sitten kun Suomessa on jotain vastaavaa, se koetaan kamalana. Se skinarien juttu meni jo vähän ohi. Pitäisi oppia hyväksymään.”
– Emin Gürmüç
”Ja se vasta olikin irvokasta, kun Puhoksessa kävi partioimassa näitä Soldiers of Odin -äijiä, koska kukaan ei oikein tajunnut, mitä nämä kuvittelivat siellä näkevänsä? Eihän sieltä löytynyt kuin lähinnä naisia lastensa kanssa käymässä ostoksilla ja kundeja, jotka ovat käymässä kahvilla.”
– Marko Kivikoski
”Puhos ei ainoastaan herättänyt ruokahaluani tuttuja makuja kohtaan vaan myös auttoi minua palaamaan juurilleni tarjoamalla ja johdattamalla minut kokemuksiin, joita Suomi ei ollut aiemmin tarjonnut.”
– Despina Papadakou
”Puhoksen kaltainen kaupunkirakenne ja -kehitys ovat hyvin tervettä, kunhan sen annetaan vapaasti virrata ja muotoutua eikä sitä pyritä väkisin kaupallistamaan vaan säilytetään autenttisuus ja ainutlaatuisuus.”
– Hossam Hewidy
Kehitetäänkö uuteen kukoistukseen noussutta ja vilkastunutta Puhosta sinne muodostuneen yhteisön sijasta keskiluokkaisen valtaväestön ehdoilla?
”Toista Puhosta ei ole eikä tule.”
– Habiba Ali
Kunnianhimoisista suunnitelmista huolimatta kenenkään on mahdotonta arvioida, miten paljon nykyisen Puhoksen henki ja yhteisö tulee muuttumaan.
